Savolaislapsuuksista ja savolaisista on aina mukava lukea, suomalaisen rockin historiasta myös. Nimiä vilahtelee, viinaa vilahtelee kurkusta alas, keikkapaikkoja vilahtelee, naisia, vaimojakin (ovat kuitenkin jotenkin aina sivuosassa, kun tehdään taidetta). Kieli on sillä tavalla juicemaisen näppärää ja kertojan monotoninen tamperelaissavolainen ulputus tuttua.
Ehkä on vain niin, etten ole elämäkertatyyppiä. En, vaikka ihailisinkin kirjoittajaa: en usko, että haluan tietää, mitä taiteilijan elämässä oikeasti tapahtui, kenen kanssa ryypättiin ja kenen kanssa oltiin silleen ja tolleen. Taide puhukoon puolestaan!
Mieleen jäi mm. se, että Juice on tavallaan saman opinahjon kasvatteja kuin minäkin: entinen Tampereen kieli-instituutti on vissiin jokseenkin sama laitos kuin nykyinen Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön käännöstieteiden osasto. Juicen valmistuminen jäi tosin aikoinaan jonkin kiistan vuoksi viimeistä todistusta vaille, vaan ei se mitään, maailma ei yhtä kääntäjää kaipaa, kun taas Juicea kaipaa kyllä. Hieno sanoittaja, ihan ookoo oman elämänsä kirjuri.
Eh-hee. Omskakas. |
Oon kuullut sellaista, että Juice asui opiskeluaikanaan Kalevassa Uudella Domuksella. Sieltä on yhdeltä jos toiseltakin kivoja muistoja :)
VastaaPoistaKyllä vaan! Kirja on kyllä muutenkin ihan täynnä tuttuja kulmia, että sikäli oli varsin metka lukukokemus ja aikamatka.
Poista