Taivasten vanki on edeltäjiään huomattavasti lyhyempi, keveämpi ja komediallisempi: kirja päättyykin kunnon komedian tyyliin häihin ja yleiseen ilonpitoon. Juonikin on selkeämpi: keskiössä on sarjan ihanin hahmo, rakastettavan hauska, fiksu ja rietas Fermin Romero de Torres, jonka hurja selviytymistarina Espanjan sisällissodan aikaisesta vankilasta tässä oikeastaan kerrotaan.
Hirvittävästä aineksista, kidutuksista, mätänevistä ruumiskasoista ja kadonneiden kohtaloista huolimatta Taivasten vangissa on jotenkin paikoin jopa hilpeä tunnelma. Kauhujenkin keskellä on tärkeää pyhittää aikaa ystäville ja kaikkinaisille ruumiin ja sielun nautinnoille.
Kaiken kaikkiaan oli hauskaa ja lohdullista tavata taas vanhoja tuttuja, sarjan molemmista edellisistä osista. Kirjan viimeiset sivut kurkottavat kuitenkin jo seuraavan osaan, tämä oli vasta alkunäytös.
No, ehkä 40-luvulla ei vielä käytetty euroja. Mutta ihan varmasti myytiin kukkia La Ramblalla! |